Työväenlauluja

May 17, 2008 at 10:31 am (Uncategorized)

Is it worth the aggravation, to find yourself a job when there’s nothing worth working for? It’s a crazy situation, but all I need are cigarettes and alcohol.

– Oasis

Spektaakkeliyhteiskunta otti yhteyttä. Tämän yhteydenoton tuloksena piti syntyä juttu tämänpäiväiseen (17.5.) Keskisuomalaiseen. Ei näy. Yhtä kaikki, jos kohta me vastasimme spektaakkeliyhteiskunnalle, Mastodon ja Oasis tarjosivat soundtrackin vastauksillemme. Toki ne esiintyvät vain satunnaisotantana monista tarjokkaista, meistähän on moneksi. Alla “Workhorse” ja “Cigarettes & Alcohol”, eli työvoimapoliittiset kannanotot Atlantan sludge-junteilta ja manchesterilaisilta lukutaidottomilta ex-autovarkailta. On sanomattakin selvää, että molemmat edellä mainitut ovat kannareissaan huomattavasti vähemmän pihalla kuin akateemiset “asiantuntijat”, “kriitiset äänet” yliopistolla, pekkahimaset sun muut JYY-Edarin vasallit.

Menoks!

Näiden vasallien sanoma on selvää kieltä: ei enää riitä, että alistut (tai itket ja alistut) paskaduuneihin, pompoteltavaksi, tekemään mitä tahansa millä tahansa palkalla ja suorittamaan mitä tahansa opintoja. Ei. Nykyään tätä perkeleen peukaloruuvia on kiristetty niin sanotusti reflektiivisemmin: ei riitä, että alistumme, vaan siitä olisi myös nautittava, sitä olisi haluttava, siihen tulisi pyrkiä. Ja miten loistavan CV-merkintälitanian tässä onnistumisesta saakaan!

Mutta eipä jaaritella. Jos yritämme kokeeksi ajatella näiden työväenlaulujen kanssa, minkälaisia kokemuksia ja ajatusmuotoja niistää välittyy? Hyvin lyhyesti sanottuna palkkatyösuhteeseen (joka entistä useammalle konkretisoituu palkkiotyösuhteena) hankkiutumisen vapaaehtoinen pakkovalinta ja itsen alistaminen, itse työhön liittyvät kyykytyskäytänteet ja sen tympeys vituttaa – ainakin välähdyksenomaisesti. Lisäksi näitä vitutusvälähdyksiä näyttää nyt nousevan kuin sieniä sateella. Ja juuri tämän välähdyksenomaisuuden molemmat biisit artikuloivat loistavasti. Vittuun etujoukot, intelligentsija, asiantuntijat ja sen sellaiset. Kumouksellisuuden ehto ja tyyssija on aina ollut ja tulee aina olemaan johdettavissa mitä arkisimmasta kaavasta: “we are ordinary folks and therefore revolutionaries”. Kysehän ei ole sen enemmästä kuin hyvästä elämästä – ja poliittisista kamppailuista sen saavuttamiseksi – muttei myöskään sen vähemmästä.

Vitutusvälähdysten vastapoolina näyttäytyy tietenkin se, että niin paljon kuin itsensä myymistä palkkansa eteen voikin vihata, on valitettavasti myönnettävä ettei sitä ilmankaan tule toimeen niin usein ja niin autonomisesti kuin ehkä haluaisi. Tämän ristiriidan voi tuntea nahoissaan itse kukin. Niinpä meistä olisikin hedelmällistä koettaa tematisoida kyynisyyttä ja opportunismia niinä asennoitumisen muotoina, sinä arkijärkisenä kehikkona, joilla yhä useampi nähdäksemme suhtautuu palkkatyöhön, opiskeluun, riistettävänä olemiseen.

Vitutuksen ja turvan hakemisen välille jännittyvä ristiriitatilanne ei nähdäksemme liity vain työelämän tai opiskelun ilmiöiden kuvaukseen. Kyse ei ole vain käsitteellisestä ongelmasta; ja kääntäen juuri se, ettei ongelma ole luonteeltaan yksinomaan käsitteellinen tekee sen käsitteellistämisestä vaikeata. Pikemminkin se syntyy, elää ja liikkuu niissä pienissä ja mitä arkisimmissa elämänkäytänteissä, joita päivittäin kohtaamme – joissa ja joiden läpi elämme. Kyynikkoina ja opportunisteina emme voi sanoa muuta kuin, että niin kauan kuin se on mahdollista, ota(mme) rahat ja juokse(mme)! Emmekä koe olevamme ainoita.

Se, mihin olisi pikimiten ryhdyttävä on näiden ristiriitaisten kokemusten kartoittaminen. Niitä on niin sanotusti kuunneltava, törmäytettävä keskenään, kestettävä niihin liittyvää vittumaista epävarmuutta. Kenties vitutusvälähdykset voidaan muokata voimantuntoisiksi urahduksiksi, päihtymykseksi! (Jaloviina on meille se katalyytti ja humala se “totuuden indeksi”, minkä Adorno palautti munattomasti ja tympeän älyllisesti “huimaukseen”.) Kyse on sanalla sanoen työtaistelujen ja työväenluokan organisoitumisen uudelleenkeksimisestä tilanteessa, jossa kolmikannan pyhä kolminaisuus ei näyttäydy varteenotettavana vaihtoehtona, tilanteessa jossa perinteinen AY-liike tuntuu kyykyttävän työväkeä liki yhtä suurella innolla kuin porvaristo.

Niin tai näin, italialaisen autonomimarxismin kummisetä (kyllä, käytämme termiä tietoisesti, salakavalasti – kuin Kardemumman yössä) Mario Tronti asetti vakavastiotettavan haasteen kirjoittaessaan yllä pikapiirtoisesti hahmotelluista teemoista jo 1960-luvun ohjelmallisessa klassikkoartikkelissaan “Lenin in England”. Muotoilut ovat niin osuvia, että ne kannattaa lainata suoraan:

“A new era in the class struggle is beginning. The workers have imposed it on the capitalists, through the violent reality of their organised strength in the factories. Capital’s power appears to be stable and solid…. the balance of forces appears to be weighted against the workers… and yet precisely at the points where capital’s power appears most dominant, we see how deeply it is penetrated by this menace this threat of the working class.

It is easy not to see it. We shall need to study, to look long and hard at the class situation of the working class. Capitalist society has its laws of development: economists have invented them, governments have imposed them, and workers have suffered them. But who will uncover the laws of development of the working class? Capital has its history, and its historians write it – but who is going to write the history of the working class?”

Koska kirjoitamme tätä kännissä, ja, kuinkas muuten, ei-niin salaisen kiihtymyksen vallassa, Trontin muotoilemaan kysymykseen voi tuskin vastata muutoin kuin Cigarettes & Alcoholin sanoin “We’ve gotta make it happe-eeeen…..” Ja esittää jatkokysymyksen: We? Who the fuck? What the fuck?

FUCK JYU!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: