Emme ole aktivisteja. Olemme yliopiston sisällä. Olemme sitä vastaan ja itsemme puolesta.

May 25, 2008 at 7:39 am (Uncategorized)

Where were you while we were getting high?

Viikko takaperin julkaistun Keskisuomalaisen juttu oli yet another osoitus porvarillisen median tavasta neutraloida konflikteja. Emme tietenkään yllättyneet. Sitä saa mitä tilaa. Mutta onhan sitä välillä vähän pakko käydä varkaisilla porvarin mailla… Emmehän sentään ole romantikkoja, kuten emme kaipaa romantisoituun sivistysyliopistoonkaan. Epäpyhät allianssit eivät pelota (vrt. Slayer & Mastodon: Unholy Alliance Tour, 2006).

Psssst......

Porvari nukkuu huonosti, koska duunari on aina valmis bilettämään rahavallan kustannuksella. Raha haisee, mutta on sitä tullut vähän muutakin impattua, että no problems. Kädet ovat kähmineet niin montaa kuvetta, ettei ole mitään liattavaa. Sitä paitsi tämä “konkreettinen universaali” haisee usein aika hyvälle. Otetaan rahat ja juostaan!

Varastetaan siis vaikka sitä kuuluisaa huomioaikaa. Moni elää tisseillään. Napataan pisaravaikutusta vähän tännekin suunnalle. Keskisuomalaista oli ihan hauska hassuttaa. Mutta omalle äänelle on oltava myös oma media.

Mihin tuo oma ääni sitten vaimeni? Ensinnäkin se sanavalinta “aktivisti”… Näin annettiin ymmärtää, että Yritys ilman yhteystietoja on yliopistolaisille ulkopuoleinen poppoo, joka on nyt vain ottanut yliopiston kohteekseen. Mutta kun ei. Aktivistit ovat “hyvän” puolelle kaikkea “pahaa” vastaan. Me olemme vain kyynisiä opportunisteja, jotka haluavat maksimoida utiliteettinsa ja pistää porvarillista järjestystä kumoon.

Marx olisi epäilemättä tuominnut nykyaikaisen “aktivismin” porvarilliseksi haihatteluksi, jossa vallitsevat olosuhteet tuomitaan ja niitä kritisoidaan, mutta ei pystytä analysoimaan niiden ehtoja saati rakennettua poliittista vaihtoehtoa. Tällainen aktivismi ja kriittisyys ei edusta mitään muuta kuin kansalaisuuden tavaramuotoistumista.

“Sinä saatat olla mallikelpoinen kansalainen, ehkäpä eläinsuojeluyhdistyksen jäsenkin ja sitä paitsi voit käydä hurskaaasta ihmisestä, mutta sillä oliolla, jota sinä minuun nähden edustat, ei ole sydäntä rinnassa. Se mikä siellä näyttää tykyttävän, on minun oman sydämien lyönti.” (Pääoma I, 217; kursiivit jättiläinen)

Tavara ja ekonominen objektiivisuus ylipäätään eivät kuuntele ihmisten nuhdesaarnoja. Miten esineet voisivatkaan; eikö ole sulaa hulluutta kohdella esineitä ikään kuin niillä olisi tietoisuus (vaikka totta onkin, että ekonominen objektiivisuus esittää itsensä ikään kuin näin olisi). Jokaisen esineitä moralisoivan olisi tehtävä pikainen reality check Doctor Jacobyn vastaanotolla. Kuinka hullu pitää olla, että puhuu tavaroille?

Doc ja kaksoiskatse

On siis karistettava harhaluulo siitä, että moralismi voisi tarjota politiikalle muutakin kuin äärimmäisen kyynisiä ja opportunistisia suostuttelukeinoja. Vaikka voihan näistäkin olla taktista hyötyä ajoittain!

Aktiotamme nimitettiin myös “provokaatioksi”. No sanoimme itsekin, että halusimme kunnon kiksit – ja haluamme yhä uusia! Mutta kun “provokaatio” lausutaan yhteydessä, jossa toimijuus on ensin ulkoistettu suorien alistussuhteiden ulkopuolelle, onnistutaan loihtimaan vaikutelma ikään kuin härnäisimme yliopistoa vain laskelmallisesti. Ikään kuin olisi asia erikseen ja sitten sen tekemällä tehty ilmaisu. Laskelmallisuudella on tietysti sijansa, mutta eikö kyse ole ennemminkin itseilmaisusta, ärtymyksen julkituomisesta juuri sellaisella tyylillä kuin on täysin välttämätöntä, ihan vitun oikean ärtymyksen.

Fuck jyu! Lasit helisevät sisältä päin.

Juttuhan siis sisälsi kommentointivaiheessa vielä suhteellisen tiukkoja heittoja, mutta kaikki leikkautui pois, mistä käy syyttäminen toimitussihteerejä. Pyhä lehmä oli liian kallis haukuttavaksi. Näin toimii porvarillinen julkisuus. Se saa jopa barbaarisesti argumentoivat duunarit kuulostamaan sivistyneiltä hölmöiltä.

Ja se tapa, jolla “yleisö” päästettiin kommentoimaan keppostamme! Kolme sisäsiistiä opiskelijaa esitti hymyssä suin repertuaarin ennalta-arvattavia kommentteja. Puhuvat päät toivat uutiseen juuri sen informaation, mikä oli jo lähtökohtaisesti sisäänkirjoitettu valtajulkisuuden ehtoihin. Oli vain löydettävä jokin moralisoiva ja varoitteleva taho suorittamaan rooli. Ja niinpä aina niin liberaalit ja humaanit opiskelijamme sanoivat juuri sen, mikä oli välttämätöntä, etteivät kritiikki ja vastarinta pääsisi ilmenemään kontrolloimattomana ja pidäkkeettömänä.

Sehän olisi kohtuutonta!

Kolme kirkasotsaista opiskelijaamme laulaa lurittivat yhteen ääneen: “Periaatteessa kiva, mutta eikö tuollainen ollut kärjistettyä ja liioiteltua.” Jälleen tämä asian ja ilmaisun erottaminen! Ikään kuin ilmauksemme ei olisi kertonut suoraan kokemuksestamme! Mutta porvarillinen julkisuus kykenee kykenee esittämään kritiikin vain pidätetyssä muodossa. Se on kuin sanoisi, että vastarinnan metodi on keskeytetty yhdyntä. Hei toimii varmasti, joo! Tosi kiva!

Siis keskustelu hyvä, kunhan keskustelu generoi vain ikuisia mielipiteitä, ad infinitum. Olemme todellakin päässeet uusliberalismin kovaan ytimeen. Se on moniarvoinen, omasta mielestään kriittisestikin keskusteleva liberaali kansalaisyhteiskunta, joka on kuohittu viimeistä pallin ja pillun karvaa myöten kyvystä kiihottua vihollisen edessä ja tuntea veren virtaavan suonissa. Niin kohtelias ja keskustelevainen, mutta niin saamaton ja impotentti. Ihan sama vaikka joku hakkaisi halolla päähän, yliopistolainen viittaa ja haluaa vähän keskustella.

Tässä sitä ollaan! Opiskelijat, varsinkin yliopisto-opiskelijat, ovat varmasti konservatiivisinta ainesta koko yhteiskunnassamme!

Kyllä maailmaan puhetta mahtuu. Puheen ehtojen purkaminen ja käytännön teot ovatkin sitten eri juttu. Ei tietenkään pidä olla keskustelua vastaan tai luulla, että käytäntö voisi olla siitä riippumatonta (tai toisin päin). Tämän common sense -ajatuksen pitäisi olla kaikille selvä. Mutta eivätkö “kriittiset” opiskelijamme ja muu “kriittinen” yliopistomassa mukaan luettuna todellakaan pysty mihinkään muuhun kuin loputtomaan paskanjauhantaan? Ikään kuin jokainen olisi loputtomassa psykoanalyysissa odottamassa selän takaa tulevaa totuutta joka muuttaa kaiken ja ottaa ohjakset… Niinpä kukaan ei ota ketään kunnolla, tiedättehän.

Ehkä pahinta kaikessa, tämä imbessilliys on mitä ilmeisimmin sisäänrakennettu yliopistoeetokseen hurskaana uskona ideaalidiskurssiin, oletukseen, että loppujen lopuksi järkipuhetta kyllä uskotaan kunhan vain jaksetaan uskoa ja odottaa ja olla vielä vähän järkevämpiä… Vielä jaksaa, vielä jaksaa… Jokaista “kriittistä” mielipiteen ilmausta juhlitaan suurena keskustelunavauksena kun taas pienintäkin poliittista organisoitumaa varoitellaan lipsumisesta väkivallan puolelle. Ikään kuin infrormaatioyhteiskunnan blogosfääreissä ja ties missä itseilmaisun teknologisissa autereissa olisi vaikeaa saada mielipiteensä julki. (Emmekö me tumpelot ole todiste tästä!) Ja ennen kaikkea: ikään kuin politiikka ja omien oikeuksien ajaminen voisivat olla loputonta miellyttämistä.

Jos jokin on vaikeaa, niin käynnistää kollektiivisen organisoitumisen prosesseja, joissa kokemuksia alistuksesta voidaan artikuloida yhteisesti ja konfliktuaalisesti. Kyse on järjestäytymisestä, ei ilmaisun autuudesta sinänsä. Reseptin pitäisi kyllä olla tuttu: järjestäytyminen, työtaistelu! Muutoin porvaristo voi kuitata kaiken lässytyksen siteeraamalla Julma-Henriä: “Mitä vittua sitten? Kerro, mitä vittua sitten?”

Mutta heti jos jotain meinaa tapahtua, muistaa jokainen “kriittisen asenteen” omaksunut harras yliopistolainen nostaa varoittavan sormensa ja ottaa “kriittistä etäisyyttä”. Virsien veisaamisestahan tässä loppujen lopuksi on kyse. Jumalan pelosta, käskyn odottamisesta ja kyvyttömyydestä ottaa oma elämä haltuun, tehdä historiaa ja pitää hauskaa. Niin, että paska lentää ja balalaikka soi.

Ernie and Bert go BRUTAL

ASA: Varkaan laulu

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: