Kommunismi, rakkauden työ-kalu

May 27, 2008 at 7:50 pm (Uncategorized) ()

I carry a log, yes. Is it funny to you? It is not to me. Behind all things are reasons. Reasons can even explain the absurd. Do we have the time to learn the reasons behind human beings’ varied behaviour? I think not. Some take the time. Are they called detectives? Watch and see what life teaches.

Mieheni kuoli monta vuotta sitten. Sen jälkeen kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. Ai millä tavalla? Minä kerron sen teille: munattomaksi!

Nyt te mietitte: “mistä on kyse?” Mikä on mennyt munattomaksi? Mitä tuo hullu nainen puhuu? Ja miksi ihmeessä hänellä on halko mukanaan? Teitä naurattaa. Mutta teitä naurattaa vain, koska ette ymmärrä. Teidän naurunne on tyhjää ja pakonomaista ja katkeraa. Te surkeat vasemmistorunkkarit, te, jotka olette kasvaneet “kriittiseen tietoisuuteen” ja “arvoihin”.

Miellän myös itseni vasemmistolaiseksi. Mutta nykyinen “kriittinen” vasemmistosubjekti on kadottanut hehkun ja värinän. Se on lerpahtanut, löysä ja hätääntynyt. Se haluaa kietoutua kuoreensa, eikä enää tuota eikä koe nautintoa. Ne eivät tule erikseen, sillä ne ovat saman asian kaksi puolta. Ne ovat kietoutuneet yhteen, kuten rakastavaiset, iho ihoa vasten, rohkeasti koskettaen ja kokeillen.

Mutta tuo munaton subjekti sen sijaan! Se ei uskalla enää nauttia eikä uskalla olla oma itsensä. Se on pelkkä haamu siinä sängyllä väsyneenä ja kalpeana. Ja kuitenkin nautinto, erotiikka, kehon ja hengen vastustamaton ja kiimainen kokonaisuus vasta sytyttää meidät tuleen. Sytyttää ja vie hekuman huipulle.

Kommunistin ilo on laadullisesti erilaista kuin porvarin ulkokultaisuus ja vasemmistolaisen varovainen kosketus.

Mutta ei, tuo kriittinen vasemmistosubjekti, ilmiselvimpänä esimerkkinään surullinen yliopistopoika joka häpeää omaa halkoaan – ja syytähän sen häpeämiseen onkin – on hukassa ja vailla identiteettiä. Se ei ole ottanut opikseen eikä osaa kuunnella omia halujaan. Tai kenenkään. Tuijottaa salaa “perään”, mutta pelkää tulla päälle. Vätys, ja runkkari! Pelkkä pettymys! Ja minä taas olen… maailmansielu. Näistä haluistanihan Hegel, vanha kulliylipäällikkö ja pervertikko, kirposi toteem…, krööhmmg, toteamaan, että minun:

“omnipresence is neither disturbed nor interrupted by any difference, but rather is itself every difference, as also their supersession; it pulsates within itself but does not move, inwardly vibrates, yet is at rest” (Phänomenologie des Geistes, §162).

Näitä kun näkisi.

Mutta minä myönnän, että jos minulla ei olisi tätä halkoa mukanani, jos en kantaisi tätä mieheni kivikovan toteemin symbolia ja reliikkiä, olisin minäkin kenties jo… Ehkä minäkin olisin jo luovuttanut. Ja sitten minustakin, halkoleidistä, olisi tullut naispuolinen kriittinen vasemmistosubjekti joka pyörii yliopistolla vain koska ei anna itselleen mahdollisuutta pyöriä lacanoissa.

Siinä missä humanisti- ja yhteiskuntatieteellisiä poikia pelottaa heidän oma kullinsa, tytöt taas, he ovat huolissaan jatkuvasti päälleliimatuista liikkeistään, vaatetuksistaan ja “söpöydestään” ja “haluttavuudestaan”. He joutuisivat kauhunsekaiseen tilaan, jos joskus kävisikin niin, että heidän pillunsa ei olisikaan kuin Kalaharin autiomaa, kylmä ja kuiva. Mutta sellainen se on nyt. Ja sen sijaan, että hekin ottaisivat sen, mikä heille kuuluu ja tekisivät sen, minkä lihallinen nainen, materialistimuija tekee, he pyörivät kuin tuuliviirit ja odottavat, että heitä ohjataan, vaikka juuri heidän itse pitäisi ohjata se sisään.

Niin, toki on vain spekulaatiota, millainen minustakin olisi voinut tulla. Kerroin tämän teille vain, jotta hahmottaisitte ilmiön vakavuuden. Katsokaa vain noita kirjallisuudenopiskelijatyttöjä!

Mutta spekulaatio sikseen, se on lopulta turhaa. Juuri niin kuitenkin tekee tämä surkea vasemmistovätys, joka haluaakin tulla petetyksi. Se haluaa jo ennakolta tulla murskatuksi. Siitä kertoo se, että se tietää jo etukäteen, miten tulee käymään. Se tietää valmiiksi, miten kapitalismi kaatuu itsekseen. Tai se tietää, että “kapitalismi on paha ja ikuinen”. Ja sen sijaan, että kyseenalaistaisi tämän, jää vasemmistovätys suihkuun runkkaamaan ja itkemään.

Mutta ei kannata jäädä roikkumaan menneeseen ja virheisiin (vihreisiin). Unohtakaa ne! Unohtakaa ne!

Vasemmistoa pitää panna ja kunnolla! Ehkä se aluksi itkisi, mutta ehkä sitten, ehkä, se heräisi voimantuntoon. Se jättäisi kotinsa sisustamisen sikseen, ottaisi halon käteen ja paljastaisi demoniset sarvensa ja terävän kielensä ja kyrpänsä ja hyökkäisi kohti ja nauttisi! Nauttisi hyökkäämisestä, nauttisi ja tuntisi elävänsä ja kykenevänsä! Se kuuntelisi, tekisi todellisen analyysin ja oppisi analyysistään ja sitten iskisi, ja iskisi, ja iskisi, ja iskisi!

Vasemmistorunkkari parhaimmillaan? Itkuraivarit, kiroilu ja epävarma uho. Ja lopputulos: porvarillisesta turvaistuimesta ei silti päästä irti. Vätys!

Mutta sen sijaan kunnon kommunisti on kuin toteemipaalu, pystyssä, kovana ja valmiina vallankumoukseen, muun muassa. Onhan näitä yhteiskuntatieteilijöitä koeajettu. Ja kun niistä ei kostu, niin ei kostu. Halkokin tyydyttää kustannustehokkaammin kuin nämä pölkkypäät.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: