Mikko Lahtinen: “Sivistys, sivistys ja sivistys” vs. Slayer: “Angel of Death”

June 12, 2008 at 10:28 pm (Uncategorized)

Radikaalin snellmanilaisuuden uusgramscilainen apologeetta Mikko Lahtinen (pakollisine Nietzsche-sitaatteineen tottakai) suorastaan ylittää järkensä epäkategoriset rajat uusimmassa Acatiimissä. Lahtisen mukaan “suomalainen yliopistolaitos on rajujen muutospyrkimysten kohteena”. Olemme vakuuttuneita!

Varsinkin humanistit ja yhteiskuntatieteilijät – nuo yliopiston iänikuiset pikku reppanat – ovat uhanalaisessa asemassa. He kun ovat Lahtisen mukaan menneet sanomaan Pahoille uusliberalisteille “sie viet, mie vikisen”. Ja niin heitä viedäänkin kun eivät muuta voi, selkä vääränä. Jäkätys kuuluu, mutta mitään ei näy.

Mentalitetti ja toimantatyylit malliin “Aja sitä porvaria, aja sitä, aja! Anna sarvea, anna kunnolla sarvea!” eivät ilmeisesti sisälly lainkaan poliittiseen eläimyyteen. Syytä olisi.

Tästä huolimatta Lahtinen ripustaa toivonsa juuri näiden pehmeän tieteen kyttyräselkäisten kamelien harteille. Tämä “käytännöllinen filosofi” nimittäin uskoo, että jos ketkä niin nämä ikuiset relativistit ja märehtijät osaavat kyseenalaistaa uudistusprosesseihin liittyvien “ideaalien” neutraaliuden ja kiistattomuuden. Rohkeneepa “Marx-tutkija” Lahtinen viitata jopa käytännön toimintavalmiuksiin, ettei peräti kamppailuihin!

Sweet! Itse Marx olisi varmasti ollut ylpeä näistä tutkijoistaan (juu, varmaan…), jotka paitsi vihjaavat että jotain voisi tehdä myös viljelevät “ideaaleja” sillä tahdilla, että rigideinkin humanisti alkaa käydä kuumana! Pappismiehen elkein esiintyvää Lahtista lukiessaan ei voi kuin miettiä, että jo se on kumma, ellei ideoiden taivaasta laskeudu pian arkkienkeli jos toinenkin valaisemaan yliopiston pimeyttä ja johdattamaan tutkijat ulos kammioistaan.

Eikä Lahtinen totisesti jää varjonyrkkeilyssään muita itsesäälissään matelevia yliopistoälykkökollegojaan huonommaksi: inhimillisyys, sivistys, kulttuuri, humanismi, valistus, hyvinvointi, huolestuneisuus, moraali, yhteishyvä vs. uusliberalismi, tehokkuus, kilpailu ja kapeasti määritellyt taloudelliset perusteet. Hohhoijaa. Näemme jo porvarin tutisevan…

Mutta pahin kaikista on tietysti “dominointi”, vitunmoisia gramscittajiahan tässä ollaan. Lahtisen mukaan humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä dominoidaan, eikä pelkästään dominoida, vaan heitä dominoivat vieraan vallan alaiset yliopisto- ja yhteiskuntaideaalit. Ja se on paha juttu se. Ei nimittäin ollenkaan ideaalitilanne.

Siksi Lahtinen peräänkuuluttaa toisenlaisia ideaaleja.

Ja näitä ideaalejahan Lahtisen mukaan piisaa ja on oikein pussit täynnä (muistakaa: käytännön mies), mutta jostain syystä niitä aliarvioidaan (wonder why). Humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden ideaaleja arvioidaan Lahtisen mukaan “sen mukaan, miten nämä alat pystyvät vastaamaan globaalien markkinoiden asettamiin oletettua ‘maan etua’ koskeviin ‘kansallisiin’ haasteisiin”.

Lahtinen jatkaakin: “Tässä dominoivassa ideaalissa sivistys, kulttuuri ja hyvinvointi määrittyvät tuotantotekijöinä, toisarvoisina lisukkeina tai jonkinlaisena välttämättömänä pahana.”

Emme voi kuin sanoa, että voi, siis tämähän on aivan hirveetä ja kauheeta! Sehän tarkoittaa, että humanisteihin ja yhteiskuntatieteilijöihin suhtaudutaan palkkatyöläisinä, joiden työvoimakulut pyritään minimoimaan siinä missä muidenkin duunarien! Mikä masentava ja alentava tieto… ellei peräti totuus, muttei kyllä mikään ideaaleihin ylentävä sivistävä oppi – korkeimmista palkkaluokista tai optioista puhumattakaan!

Ja ikään kuin tieto, kulttuuri ja hyvinvointi eivät olisi aina olleet tuotantotekijöitä! Pappismiehenä Lahtinen voi vapaasti uskoa Kehruu-Jennyn tipahtaneen ideaalien taivaasta ja hyvinvoinnin tulleen pyyteettömien porvarien lahjana vapaalle työväenluokalle. Meillä barbaareilla, jotka vielä syljeksimme suustamme sellaisia kirosanoja kuten “kapitalismi” ja “työtaistelu”, on tästä kaikesta kuitenkin hieman toisenlainen muistikuva.

Saattoi siihen hyvinvoinnin luomiseen liittyä parin piirun verran luokkataisteluakin. Ja sikäli kun tiedosta puhutaan, niin kyllä kapitalisti on aina osannut ensin houkutella esiin ja sitten ulkoistaa työläisten tiedon kääntääkseen sen uusiksi alistuksen organisaatioiksi sekä konejärjestelmiksi.

Ja se sivistys… Se oli tietysti yläluokkaisten fennomaanien taloudellisista pyrinnöistä erillinen koko kansan hanke, jonka Aleksis Kivi kuvasi tunnetussa teoksessaan ensimmäiseksi suomalaiseksi menestystarinaksi. Siinä iloisista veikoista tulee pikkusieluisia tyhjäntoimittajia. Kaikki tämä sivistys, eivätkä sivistyneet osaa vielä edes lukea! Ihanaa leijonat, ihanaa…

Kiittäkäämme Lahtista kuitenkin siitä, että “kansallinen” on tiukasti lainausmerkeissä, muutoinhan Snellman nousisi haudastaan ja palaisi kostamaan.

Ei enää päivääkään Snellmannia tai pää räjähtää! Yläpää.

Lahtinen on kyllä salettina oikeassa nillittäessään, että humanistit ja yhteiskuntatieteilijät ovat hävinneet pelin jo siinä vaiheessa kun he ovat ryhtyneet vakuuttelemaan tarpeellisuuttaan “tuossa muiden määrittelemässä ‘tulevaisuudessa'” (kiitäkäämme herraa jälleen hipsuista, sillä niiden kaltaisten ovat pikkunäppärät kielipelit).

Mitä sitten ovat ideaalit, joita Lahtinen asettaa uudistusprosesseja vastaan? No: “Humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla on ollut tapana ajatella, että kehittyneen yhteiskunnan ominaisuuksia ovat muun muassa monipuolinen kulttuuri- ja sivistyselämä sekä kaikki kansalaiset yhtäläisesti tavoittava hoiva ja huolenpito.”

Saattaa tietenkin olla, että Lahtinen unohtaa tässä fasististen aristokraattien pitkäikäisen liiton humanismin kanssa sekä yhteiskuntatieteilijöiden osuuden sosiaaliteknologioiden rakentamisessa.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Jos Lahtinen tutustuisi tarkemmin uudenaikaiseen yrityskulttuuriin ja johtamiskäytäntöihin, hän saattaisi huomata, että kritiikki kilpailun ja tehokkuuden saatanallista Pahuutta vastaan on hampaatonta jo siksi, että yritysmaailma osaa kääntää pelkästään moraaliselle tasolle jäävän kriittisen ajattelun voimavarakseen. Liberaali kapitalismi on aina valmis sisällyttämään “kriittisen kansalaisyhteiskunnan” uusien tuoteideoiden ja elämäntyylien lähteeksi sekä ylläpitämään siististi kuulia moniarvoisuutta ja (ala)kulttuurista säpinää. Näin pidetään yllä hyvää fiilistä ja vireyttä yleisemminkin.

Kun tämän kaiken päälle ladataan vielä ennalta-arvattava johtopäätös, joka peräänkuuluttaa laaja-alaista toimintaa sekä ymmärrystä “tuottamattomalle työlle”, niin johan porvarilta tulee pissat housuihin! Hyvän voitto näyttää vääjämättömältä!

Vapiskaa porvarit! Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät ovat nousseet vaatimaan ymmärrystä! Ja ellei huolipuhe, radikaali Snellman soikoon, riitä, niin seuraavaksi vaaditaan ryhmähaleja, laaja-alaisia sellaisia! Ja “roolirajoista” piittaamatta, onhan nykyään hip olla sopivasti queer. Porvari nukkuu huonosti, koska vasemmisto on hyppäämässä sen kanssa sänkyyn, väriin katsomatta ja eroja tunnustamatta.

Voi kunpa olisikin!

Mutta Lahtinen, tässä ei nyt ole kysymys ymmärryksen puutteesta… Pääoman näkökulmasta millään muulla kuin lisäarvoa tuottavalla elämällä ei tietenkään ole arvoa. Mutta argumentin jättäminen tälle tasolle – ja tälle sen jättää lähes koko humanistinen vasemmistomme – olisi latteus. Juuri näin Lahtinen kuitenkin näyttäisi ajattelevan peräänkuuluttaessaan “politiikan” paluuta yliopistoille ja yhteiskuntaan ennen kuin Paha syleilee Hyvän kuoliaaksi. Tällä asetelmalla tuotetaan ehkä Disney-leffoja joulumarkkinoille (joille me toki tirautamme kyynelen pari kuten kaikki muutkin) mutta tuskin työväen kapinaa.

Rakas Lahtinen, “Hyvästä” emme tiedä, mutta elävää työvoimaansa pääoma ei voi koskaan syleillä kuoliaaksi. Se yrittää pelotella sitä ja latistaa sitä “sivilisoivilla” kontrollimekanismeilla, mutta pääoman ristiriitojen sisältä on aina löydettävissä toiminnallisia ja subjektiivisia vapausasteita. Just do it! Vittuun kaikki nöyristely.

Lahtinen, ei pidä peräänkuuluttaa poliittista eläintä. Mitä sitten, jos ihminen onkin poliittinen eläin? Pitää peräänkuuluttaa poliittista eläimellisyyttä, iloisena kiihkona ja mielipuolisena praxiksena. Meidän barbaarien päämääränä ei voi olla muu kuin “poliittiseen eläimeen yleensä” sisältyvien sievistelevien momenttien lahtaaminen poliittisen toiminnan tyylinä ja itserajoituksena.

Lahtaaminen? Niin! Lahtisen hyvän-tahtoista kynäilyä vastaan me asetamme Slayerin Angel of Deathin. Kumpi voittaa? Lahtinen vai Slayer? Me päätämme. Älä missaa tulosta! The bets are on!

Stay tuned! Stay fucked up!

Tulos? Lahtinen 0 – Slayer 666 ,\,,/


Ps. Tämäkään juttu ei täytä “huolestuneiden kansalaisten” peräänkuuluttamia asiallisen argumentaation kriteerejä. Hyvä lukija, älä huoli. Ei tule täyttämään yksikään myöhemmistäkään jutuistamme!!! (Silti niissä on enemmän asiaa kuin näiden lahtisten jutuissa yhteensä.)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: