Patomäki Re-Public: Patoumia I

September 12, 2008 at 11:15 am (Uncategorized)

Jallumarillumarei!

Jos santsikuppi oli liikaa, niin nyt helpottaa. Julkaisemme narun jatkoksi syntymähumalaisen republikaani Heikki Patomäen tyhjäpäisiä aivoituksia. Kyllä vain, kyse on juuri siitä kirjasta, joka muutti maailmamme ja avasi silmämme. Yliopistolle majansa rakentanut korkeamman luokan vasemmistoantikaaderihan se siinä paljastaa, ettei tiedä mitään paitsi vasemmistolaisuudesta myöskään yliopistomuutoksesta.

Heikki Patomäki: Yliopisto OYJ, tehkää sangen hyvin!

Lukekaa, sillä johan Adam Smith sanoi, että myös väärinajattelijoita on kuunneltava. Ei toki muuten mutta tiedostaakseen, miten ei kannata ajatella. Samalla avaamme kirjoitussarjan, joka ruotii patomäkiläiseltä lässyvasemmistolta housut jalasta ja maan jalkojen alta. Kirjoitussarjan nimi olkoon Patoumia.

Tai hei, ehkä Patomäki tajuaa sittenkin jotain vasemmistolaisuudesta. Nimittihän nimittäin Lennu-setäkin sitä lastentaudiksi kommunismissa… Siihen se näitten “uusvasemmistolaisten” hippien vallankumous sitten jäikin. Onneksi tajusivat sentään mennä töihin.

Koska Vladimirilta ei tähän hätään saatu soittonäytettä, laitettakoon välituubiksi tällainen ajalta, jona Heikilläkin varmaan vielä vipatti. Jossei puntissa niin nupissa nyt ainakin. Noin muutenkin oltiin vielä vapautumassa näissä seksihommissa – tiellä kohti kommunismia. Vaan ei sittenkään vapauduttukaan paitsi silleesti kuluttajamaisen sopivasti siitä vallankumouksesta puhumattakaan… Faköööörs!

Yliopisto OYJ:n hankalia puolia on, että jo johdannon jälkeen haukotuttaa. Muutama sivu ennalta-arvattavaa populaaripullaa on viedä viimeisetkin halut tutustua tähän muka-kriittiseen yliopistosudenpentujen käsikirjaan.

Asetelma on tämä: Lama syöksi Suomen villiin markkinatalouteen, jossa toimitaan lyhyen aikajänteen kvartaaleissa ja keskitytään sijoittajien liehittelyyn. Yliopistolle markkinatalous on tullut New Public Management -oppien muodossa. Nämä pakottavat ajattelemaan tiedettä tuloshakuisesti ja mittaamaan tulosta rahallisesti. Tämä uusi julkisjohtamisen tapa huonontaa työelämää ja kaupallistaa tutkimusta. Tällöin pitää tietenkin huolestua “sisällöistä”.

Kivaa ei ole sekään, että opettajista ja tutkijoista tuntuu kuin heitä painostettaisiin yrittäjiksi. Vastaan Patomäki asettaa totuuden tavoittelun, vapaan ja kriittisen järjenkäytön sekä demokratian ja oikeudenmukaisuuden arvot. Viittaapa hän jopa “kiivaaseen protestointiin”, jota on kuulemma syntynyt. (Taisimme missata bileet?)

Ensimmäinen luku ei sitten tuokaan mitään substantiaalista lisäystä johdantoon. NPM konkretisoituu UPJ:ksi ja johtamisideoiden innovaatiolaboratorio paljastuu OECD:ksi. EU:n pahuus kulminoituu GATS:iin.

Luonnollisesti myös Thatcherilla ja Reaganilla on näppinsä pelissä. Olisipa ollut toistensakin peleissä.

Mielenkiintoisinta antia ovat kuvaukset siitä, miten uusi johtamiskulttuuri tuotiin yliopistolle hivuttaen. Mahdollinen muutosvastarinta mitätöitiin pitkäjänteisellä suunnitelmalla, jossa pienet ja näkymättömät siirrot ovat mullistaneet lopulta koko paskan. Hyvin pelattu elinkeinoelämä!

Tässä Patomäki olisi vain voinut olla vähän tarkempi. Ei se lama kaikkea selitä. Yliopistoa koskevat suunnitelmat laadittiin jo 1980-luvulla, kuten (julkaistaanpa sitten tämäkin saman tien) esimerkiksi Suomen teollisuuden korkeakoulupoliittinen mietintö vuodelta 1986 osoittaa.

Samoin taitaa olla vähän muutenkin näiden juttujen kanssa. Ainakin Raija Julkunen on kirjassaan Hyvinvointivaltion suunnnamuutos argumentoinut, ettei lama ollut monessakaan suhteessa kuin hyvä tekosyy erilaisten jo olemassa olleiden uusliberaalien suunnitelmien aktualisoimiseksi. Lässyvasemmistolle näyttää olevan kova pala tunnustaa, että porvaristo kykeni tehtailemaan suuren suunnitelmansa keskellä Kekkosen jälkeistä demari-Suomea – siis vaikka vasemmisto tarjosi molempia poskiaan ilman että kenenkään tarvitsi edes lyödä. Ne siat!

Tuntuuko petetyltä, lässyvasemmisto? Kannattiko luottaa demarivetoon? Kannattiko hylätä luokkataisteluopit ja ryhtyä vain “sääntelemään” markkinataloutta…

Tavallaan mielenkiintoista on myös Patomäen vuodatus siitä, kuinka UPJ uhkaa “kriittisen järjen perusinstituutioita” eli tieteen, taiteen ja koulutuksen vapautta. Yliopiston kaupallistaminen ja tulosjohtaminen kun sitovat tieteet ja taiteet “ulkoisille intresseille”. Ei sinänsä väärä huomio, mutta onko Patomäki siis sitä mieltä, että vapaan ajattelun ja luovuuden perimmäinen suojapaikka löytyy instituutioista, vieläpä valtiollisesti organisoiduista julkishallinnollisista instituutioista…? Pahoin pelkäämme.

Aika mielenkiintoista. Vielä jokin aika sitten kriittisen intelligentsijan suhtautuminen valtiovaltaan oli kyllä hieman toisenlaista (esimerkkinä kysymykset koskien elämän läpivaltiollistumista sekä ns. toisinajattelijoiden vapautta). Nyt valtion helmojen alle ollaan suorastaan tunkemassa.

Ettei nyt kuitenkin olisi niin, että kriittisen järjen lähtökohdat ovat yhteiskunnallisissa liikkeissä ja kamppailuissa? Ehkä Patomäkikin allekirjoittaa tämän periaatteen tasolla, mutta käytännössä hänen järkeilyssään ei näytä olevan sijaa ei-yliopistolliselle tutkimukselle sun muulle yhteiskunta-analyysille. Niinpä yliopistolta ei voi suksia vittuun saati että mentäisiin avaamaan antagonistisia vastakkainasetteluja yliopiston sisälle. Silloinhan kriittisen järjen pyhätöstä katoaisi kaikki pyhän yhtenäisyhteisöllisyyden onni ja autuus.

Tuskin uskaltaa ajatellakaan, mitä kaikkea esimerkiksi työväenliikkeeltä olisi jäänyt saavuttamatta, mikäli se olisi tarvinnut ensin instituutioita ja vasta sitten kyennyt toimintaan. Onkin varsin paradoksaalista, että Patomäki hakee lohtua Itä-Euroopan vuoden 1989 kokemuksista: “Toimimisen hetki voi tulla yhtä odottamattomasti.”

Toisin sanoen: “Ei tehdä vielä mitään, odotellaan.”

Samoin kuin Patomäki katsoo yliopistouudistusten tulevan kansainvälisen salaliiton masinoimina ei toimintaankaan voida näemmä lähteä tässä ja nyt, saati että itsenäisesti… On odotettava, että rakenteissa tapahtuu mystisiä avaumia ja jumalallisia väliintuloja. Sitten yliopistoa päästään jälleen rakentamaan “kestävälle pohjalle”, kuten Patomäki lässyttää. Hohhoijaa.

Tässähän meinaa tulla ihan stondis kun retoriikan taso ja argumentaation analyyttisyys on kuin Tupperware-kutsuilta ikään.

Palatkaamme siis siihen “kiivauteen”, jota Patomäki oli UPJ-protestoinnista aistivinaan. Asioista perillä olevat kun tietävät, että tuo kiivaus tarkoitti kaikkineen muutaman kuukauden piikkiä Patomäen blogiin. That was it. No, toki kiva, jos se oli joidenkin yliopistolaisten elämän vallankumouksellisia kohokohtia. Toivottavasti moista viriiliyttä riittää vielä uuteenkin tulemiseen…

Kirjaa vaivaava tylsyys kertookin suoraan lässyvasemmiston subjektiivisuudesta – öh, siis sen täydellisestä puutteesta. Lapsentautista vasemmistoa viedään eikä se voi kuin vikistä ja huutaa äitiä ikkunaan. Karitsalauma tarvitsee ensin instituutioita hoitajikseen, että voi sitten toimia niiden armosta.

Jos työväenliike olisi toiminut tältä pohjalta läpi historian, eläisimme edelleen vailla kaikkia oikeuksia ja kaikkea institutionaalista suojaa. Jos Itä-Euroopan toisinajattelijat olisivat odottaneet yliopistovirkoja päästäkseen toimimaan, ei ensimmäistäkään muuria olisi kaatunut.

Patomäki-kulta, vaikka uraputken päässä näkyykin jo eläkevuosien viehko sarastus, kyllä oikeudet ja instituutiot täytyy yhä edelleen synnyttää väkivalloin. Oikeuksia syntyy vain poliittisen toiminnan ja kollektiivisen organisoitumisen tietä. Ellei äiskä ja iskä tullut sanoneeksi, niin tiedoksi nyt tässä vaiheessa, että oikeudet pitää tehdä ja vieläpä ottaakin ihan itse. Edestä ja takaa. Siitä ovat demokratia-arvot ja oikeudenmukaisuusopit, sanalla sanoen kaikki ylevät ideaalit kaukana!

Valtio-jumala olkoon linnanne, joka laskeutuu taivaista maan päälle (Hard cock hallelujah!), mutta jos jotain, niin täällä tarvitaan nyt kommunistista väliintuloa ja materialistista taistelua!

Piru vieköön!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: