Opiskelijatoiminnan aika on ohi

February 5, 2009 at 9:17 am (BOB)

Opiskelijat ovat siitä hauskoja poliittisia eläimiä, että ne ovat sisäsiistejä jo syntyessään. Viimeisimpänä todistuksena tästä Helsingin yliopiston Opiskelijatoiminta.

BOB ehti jo luulla, että on vihdoin tullut aika palata akatemiaan metsästämään kommaripimppiä ja poikarakkautta. Mutta ei paljoa kiihota, jos nykyopiskelijoiden manifestit ovat vetelämpää soossia kuin BOBin krapulapaska.

Siitä todistuksena tämä Opiskelijatoiminnan kynäily.

Tosi vakuuttavaa hei julistaa suurielkeisesti lausuntojen ajan olevan ohi ja lässyttää sitten perään sivutolkulla löysää lausuntoa. BOB nuupahti jo ensimmäisiin virkkeisiin. Sitä samaa venyttelyä ja täytesanastoa, jolla opiskelijat ovat oppineet selviytymään ties mistä “prosemmoista”.

Tokihan BOB tykkää kidutusleikeistä, tykkää sikana, mutta on kidutuksellakin rajansa. Välillä pitäisi ainakin tapahtua jotain. Kuka jaksaa lukea kilometrimanifestia, jossa on vähemmän jännitystä kuin Barbapapan seikkailuissa.

Entä itse yleiskokous? Puhujien keski-ikä taisi olla reippaasti viidenkympin tuolla puolen… Aika hyvin “opiskelijatoiminnalta”. BOB vältti nukahtamisen vain bongaamalla tissejä. Nykyopiskelijoilla on sentään kiva muoti!

Ja sitten se manifestin sisältö. Tosi vakuuttavaa hei “puolustaa yliopistoa”. Ketä vittu kiinnostaa yliopisto!? Down with yliopisto. Kiinnostaa raha ja seksi, ei mikään instituutio. Kiinnostaa puolustaa työväenluokkaa, ei työpaikkaa. Yliopisto in my ass. Fuck Universitas!

Vallatkaa yliopisto ja tehkää sillä mitä tykkäätte, mutta ei nyt jumalauta “puolusteta yliopistoa”. Mikä ihmeen umbertoecolaista oppineisuuden ylistyslaulua tämä on!?

Me olemme kylläkin rahvasta.

Ei juuri yllättänytkään, että manifesti laskettelee veltot aivopierunsa yliopistoelitisti Patomäen tanssittamana: yliopistoa ollaan muka muuttamassa suuntaan, joka rikkoo tiedontuotannon omaa logiikkaa. Päälle peräänkuulutetaan vielä tiedontuotannon “yhteiskunnallisuuden” tunnustamista ja vaaditaan vastarintaa joka “keksii uusia ‘rönsyilyn’ ja ‘tuhlailun’ mahdollisuuksia”.

Nii-in. Ettei nyt kuitenkin olisi niin, että tässä mennään paitsi virkamieseliitin talutusnuorassa myös analyyttisten kategorioiden tuolle puolen.

Väittääkö opiskelijatoiminta siis, ettei kapitalismi ole “yhteiskunnallista”? Sori vaan, mutta kapitalismilla viitataan kyllä määrättyyn yhteiskuntasuhteiden muotoon. Miten niin kapitalistinen tiedontuotanto ei olisi “yhteiskunnallista”? Totta kai on, määrätyllä tavalla yhteiskunnallista.

Väittääkö opiskelijatoiminta lisäksi, että yliopistouudistuksen myötä kapitalistisesti määrittyvä (tarkemmin sanottuna kapitalistisen reaalisubsumption kohteeksi joutunut) akateeminen tiedontuotanto tarkoittaisi yksioikoisesti siihen aiemmin liittyneen, ah niin auvoisen, tyhjäkäynnin sammuttamista? Höpö höpö. Tiedontuotannon hierarkisaatiota tapahtuu (huippuyksiköt, erityiset koulutusohjelmat jne…) ja epäilemättä myös yliopistojen kansallinen sivistystehtävä on ohi (ihmekös tuo kun kansakin on jo hajaantunut).

Ei yritysyliopistosta silti mikään traktoritehdas tule.

Se tulee olemaan sitä ehkä jopa vähemmän kuin vanha yliopisto. Vanhaa yliopistoa Tampereen yliopiston ex-rehtori Jorma Sipilä saattoi vielä täydellä syyllä nimittääkin traktoritehtaaksi.

Tietokapitalismi perustaa aivan olennaisesti rönsyilyn ja tuhlailun varaan. Yritysyliopistossa tulee aivan varmasti olemaan jopa aiempaa enemmän kaiken maailman häppeninkiä ja touhkaa, jolla piristetään brändiä ja saadaan työntekijät suorittamaan tyhjänpäiväisyyksiä. Tietokapitalismissa yliopistot tulevat olemaan viriilejä palvelualan yrityksiä, joissa on jyrkkiä hierarkioita ja ketisiä paskaduuneja mutta myös leipää ja sirkushuveja – ainakin kaikille, jotka tykkäävät leikkiä pelleä.

Katsokaa hei vähän nyky-yrityksiä. Totta kai ne rationalisoivat, mutta ne ovat myös täysin haltioissaan avoimista innovaatioverkostoista ja yhteisestä yhteiskunnallisesta tiedontuotannosta. Kapitalistit ovat paskiaisia mutteivät tyhmiä.

Opiskelijat, menkää töihin ja hankkikaa rahaa! Jättäkää yliopisto ja perustakaa vaikka konsulttifirma. Jättäkää kapina kapinallisille ja toteuttakaa sisäsiisti vallankumouksenne jossain kivassa kehitysyhteistyöhankkeessa.

Älkääkä jaksako vaahdota kriittisen tieteen epätoivosta. Kriittisen tieteen kasvualusta on kumouksellisissa liikkeissä, ei akateemisen eliitin ammatillisessa hädässä.

Kannattaisiko kääntää kelkkaa ja ottaa tilanne haltuun – ei peesata?

Jos sitten kuitenkin on aivan pakko etsiä innoitusta akatemian kukkuloilta, niin katsotaan nyt edes nykyaikaan, eikä parintuhannen vuoden taakse:

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: