Kuin muistitikku pillussa

February 12, 2009 at 10:35 pm (Uncategorized)

Kokoomus päätti sitten varmistella pahamaineisen Lex Nokian läpimenoa. Aluksi propsit. Suvi Lindén puki sanoiksi sen mitä BOB on kelannut jo pidemmän aikaa: kyllä Yrityksellä pitää todellakin olla oikeus riisua kenet tahansa ja milloin tahansa. Ja missä tahansa, mutta erityisesti töissä. Tai ihan sama.

Vaikka ilman päihteitä onkin vaikeeta, koitetaan nyt kuitenkin.

Ongelmana koko Lex Nokian uusimman vesilasimyrskyn lähestymisessä on se, että mistään urkkimisesta ja duunarien kyykyttämisestähän tässä ei tietenkään voi olla kyse. Sehän olisi Työväen puolueelta suorastaan mautonta näinä vastakkainasettelujen poismenon jälkeisinä aikoina. Sitä paitsi on tyhjänpäiväistä inttää, että Lex Nokiassa on oikeasti kyse yrityssalaisuuksien, työprosessien ja työntekijöiden kontrolloinnin tiukentamisesta työpaikoilla kun laissa on kyse yrityssalaisuuksien, työprosessien ja työntekijöiden kontrolloinnin tiukentamisesta. Nämä vain eivät saisi sanoa sitä suoraan. Vituttaa varmaan, hähä.

Tarvitaan siis kiertoteitä.

Ensimmäinen haaste on välttää  ajatus, että Lindén vain mokasi. Ei sillä, etteikö olisi varsin paksua todeta:

“Jos tallennat työkoneeltasi usb-tikulle, yritys saa katsoa koneesi lokitietoja. Yritys voi vaatia työntekijäänsä vaikka riisumaan alasti, kun tämä lähtee työpaikalta. Sekin voi olla yhdenlaista valvontaa.”

Ongelmana tässä mokaskenaariossa on liiallinen luottamus oletukseen, että Kokoomuksen poliittisen koneiston jatkuvasti briiffaaman poliitikko-Lindénin lisäksi on olemassa Suvi Lindén Ihmisenä. Siis lämmin ja pullantuoksuinen Suvi kuin yhtenä meistä, Persoonana, golfkenttäsotkuineen, kokoomusjäsenyyksineen ja muine inhimillisine pikkuvikoineen, joka vain sattui päästämään sammakon suustaan. Vaikka ajatus siitä, että Lindén tai joku muu korppikotka fantasioi sopivasti päiväuniaikaan tehdyssä haastattelussa julkisesti laista rupsahtaneen porvariämmän viimeisenä oljenkortena nähdä pilluja, kyrpiä ja muuta kivaa (ilman tarvetta tukea ns. alan yrittäjiä) varmasti lämmittääkin omahyväistä kommentaattoria ja etenkin omahyväistä vasemmistolaista, on se myös harvinaisen naivi.

Olisi helppoa irvailla esimerkiksi tälle:

“Tunnistetietojen seurantaa saa kohdistaa henkilöihin, jotka käsittelevät yrityssalaisuuksia. Jos haluaisin työnantajana ehkäistä työsalaisuuksien vuotoa, en antaisi oikeutta käyttää sähköpostin lisäksi muita välineitä, joiden kautta asiat voivat vuotaa.”

Ja miksipä ei? Sieltähän ne löytyy, välineet joiden kautta vuotaa. USB-liitännästä käyttövoimansa saavien dildojen jättämien “tunnistetietojen” tehokyttäämistä odotellessa. Enää pitäisi selvittää, onko tutkimusten pääkohteena toimistotuolin vettyneisyysaste vaiko logit tietokoneella.

Porvaristo ei kuitenkaan olisi nykyisen kaltaisessa nousukiidossa, jollei se miettisi strategisesti jopa paskalla käymistä. Niinpä Katainenkin saattoi huoletta sutkauttaa: “Ei kai kukaan tässä halua ruveta ketään riisumaan.”

Toiseksi on vältettävä se sudenkuoppa, että kyse on vain huonosta vitsistä, koska kyse on kommarivinkkelistä katsoen liiankin hyvästä vitsistä. Alentuva suhtautuminen huonoon vitsiin lausuman muotona on kompastuskivi. Tällöin ei ymmärretä kysyä sitä, mitä huonona vitsinä näyttäytyvä puhetapa haluaa niin sanotusti peittää lausumassa tai paremminkin kovertaa niiden sisään. Edes yleensä niin terävä Lehti ei päässyt tätä pidemmälle.

Tilanteesta tekee oudon juuri se, että kerrankin on syytä tarkastella myös lausuntojen sisältöä. Vielä yllättävämpää on, että kerrankin kyse on seksuaalisuudesta. Kaikkein omituisinta on, että yleensä kuolettavan tympeästi jaarittelevan ranskalaisen nahkahomon analyyseista on kerrankin jotain apua asian hahmottamiselle. Foucault’han jankutti päästyäkseen, että juuri kaikesta seksuaalisuuteen liittyvästä on historiallisesti tuotettu Persoonan Sisäisyyden kaikkein pyhin ydin – siis jotain, mikä persoonassa on enemmän kuin persoonassa. Ei siis mikään ihme, että keskustelupalstat ovat päivän mittaan täyttyneet pateettisista itkuraivareista, kun Lindén kehtasi sohaista seksuaalisuutta. Ja mikäpä siinä, kuvaa tuli, vittumainen temppuhan tämä oli.  Kun keskustelua suhteutetaan Lex Nokian ante-Lindén -versioon, viesti on selvä: “viekää vain meiltä työläisiltä oikeudet, painakaa palkkoja alas, tehkää järjestäytymisestä mahdollisimman hankalaa ja työoloista sietämättömiä; tunkeutukaa yksityisyytemme sisään huumetestein, urkkimalla sähköposteja oletuksella että olemme rikollisia tai millä tahansa muulla tavalla, mutta ei, riisua te ette saa…”

So there.

Erityisen hyvin kokoomus pelasi siinä, että se sai Kari-Pekka Tiitisen antamaan oikeusopillisen lausunnon, jonka mukaan ajatus riisuuntumispakosta on juridisesti epäkäypä ja absurdi. Hän sanoi täsmälleen sen, mitä pitikin. Tärkeimpänä sen minkä kaikki jo tiesivät: riisuminen olisi laitonta ja “nämä ovat arkaluontoisia asioita”. Toisaalta Lindénin sanomisia kauhistelleet kommentit esittivät lain paremmassa valossa kuin pitäisi.

Jos kerran seksuaalisuuteen ja riisumiseen koskeminen on tabu, ja Lindén avasi pelin vaatimalla työnantajille oikeutta tähän, eikö Kokoomus hölmöillyt pahanpäiväisesti? Ei tietenkään. Syy tälle on selvä: koko Lex Nokia on huonosti perusteltu ja epäilyttävä. Ja millä siitä saadaan vähemmän epäilyttävä?

Vastaus löytyy suhteesta rivon ylimäärän (Lindénin ehdotus) ja lain niin sanotun normaaliuden (se on ja pysyy yritysmaailman hallinnollis-teknisenä vaateena) välillä. Sanoutumalla irti  rivosta ylimäärästä (Lindén ehtikin jo, samoin Katainen) voidaan asia esittää siten, että Lex Nokia ja sitä ajavat toimijat ottavat “minimaalisen etäisyyden” suoraan riisumis/seksuaalisuuspuheeseen – ja siis siihen, mistä kenkä eniten puristi. Näin kokoomus pyrkii muokkaamaan Lex Nokia -keskustelun kontekstia tuottaakseen näköharhan, jossa alkuperäinen Lex Nokia näyttäytyy likaisesta pesuvedestä puhdistettuna tervehenkisenä lapsena. Tai ainakin vähemmän epäilyttävänä kuin vielä eilen.

Kuitenkin juuri pesuvesi – Lex Nokian avoin härskiys ja isku työntekijöitä vastaan, sisälsi se riisumisoption tai ei – on totuus koko laista ja sen “hengestä”. Lindénin kaksoiseleen tarkoitus oli nimenomaan tuottaa tuo minimaalinen etäisyys asia- ja puhesisältöjen tasolla (seksuaalisuuden loukkaus on kamalampaa kuin työntekijöiden oikeuksien peukalointi), vaikka oikeudellisen muodon tasolla kyse on täsmälleen samasta asiasta (yritysten vaateesta tunkeutua oikeutetusti työntekijöiden “yksityisyyden piiriin”, epäillä näitä jne.). Reittinä tälle toimi seksuaalisuuden asema Persoonan kätkettynä ja vaalittavana ytimenä. Etenkin jos ele tulkitaan naivina virheenä, se mitä luultavimmin auttaa itse Lex Nokiaa ja sitä ajavia esittämään itsensä astetta kesympinä porvareina.  Siis lämpiminä inhimillisinä persoonina, jotka eivät tietenkään uhkaisi sisäisyytemme herkimpiä syövereitä kuin vahingossa, vaikka työläisten kyykyttäminen on heille täysin ok.

Toisin sanoen vesilasimyrsky Suvin muoto ja sisältö kävivät yksiin tavalla, jota voidaan havainnollistaa seuraavasti. Lindén toimi kuin olisi salakuljettanut pillussaan muistitikullisen arvelluttavaa materiaalia, päässyt jäämättä tämän kanssa “nalkkiin” kuin koira veräjästä, ja voittanut näin kokoomukselle (ja porvaristolle) merkittävääkin kilpailuetua suhteessa muihin.

BOB voi vain onnitella porvareita pelistrategiasta, mutta haistakaa nyt kuitenkin muistitikku.

usb_dildo

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: