A pretty butterfly

March 31, 2009 at 11:42 am (Uncategorized)

Voisi kai tilkitä tekstivajetta ja kirjoittaa jotain paskaa Watchmenista nyt kun teattereissa pyörii se elokuva ja kaikkea.

Tai no. Kun kerran tällä tiellä aloitettiin, ripataanpa loputkin.

Neliapina on nimittäin jo dokumentoinut ainoan Objektiivisesti pätevän arvostelman itse leffasta ja muutenkin eritellyt filmatisoinnin onnistuneisuutta. Teinityttöjen absoluuttisen hyvään makuun voi näköjään luottaa asiassa kuin asiassa, eikä tätäkään voi ymmärtää kuin kehuna:

“Siis mitä vittua?! SUPERSANKARIPORNOA jossain vitun lentävässä pöllöaluksessa! Siis MITÄ VITTUA?! Toi oli tosi sairas leffa.”

Blot on. Paitsi ettei BOB ole nähnyt aikoihin kotoisempaa leffaa. Mitäpä muuta voi sanoa rainasta, jossa yhtenä päähenkilöistä seikkailee lihallistunut (tai sähköistynyt) abstraktio. Subjekti, jonka toimintatila ja -tyylit ovat yhtä abstraktit kuin rahan. Subjekti, jonka kulli ei heilu, vaikka huitelisi Marsiin ja takaisin.

Kyvyistään huolimatta Dr. Manhattan on pelkkä statisti. Enimmilläänkin semikiinnostava hahmo, jonka esittäminen kaikkivoipana ja elämän jatkuvuuden takeena tekee Mooresta vähintäänkin piilevästi lusmun. Lusmun joka vastaa kriittisen teorian idioottimaiseen kysymykseen “onko tahoa, joka voisi asettaa yhteiskunnan tuomiolle” että oikeastaan tämä antaisi kaiken jatkua ennallaan.

Kuten kuvasta näkyy, Watchmenin todellinen päähenkilö on Rorschach.

Musteläiskämaskista kasvonsa tehnyt, ei peittänyt, Rorschach on juuri se surullinen militantti, jonka epäkelpoudesta ja toimintatyyleistä Kriittinen hovi-intelligentsija aina jaksaa valittaa. Hahmo, jonka ylimpänä toimintaohjeena ja liikkeellepanijana on yksinkertaisesti halu selvitä sekopäisessä maailmassa.

Ajankohtaisempaa tilannekuvausta onkin vaikea kuvitella:

“Now the whole world stands on the brink, staring down into bloody hell, all those liberals and intellectuals and smooth-talkers…and all of a sudden nobody can think of anything to say.”

Jos vaivautuisi flirttailemaan Deleuzen tai jonkun muun uusidealistin kanssa, Rorschachista voisi ehkä puhua käsitteellisenä henkilönä. Ja äärimmäisen sympaattisena sellaisena: liberaaleja vihaavia sosiopaatteja tarvitaan lisää. Etenkin jos nämä tekevät Rorschachin tavoin alamaailmassa selviämisestä elämiensä poliittisen minimiohjelman.

Viihdyttävyytensä lisäksi Rorschachin hahmo muistuttaa “työläistutkimuksesta” kovenevia liberaaleja smooth-talkereita toisesta, maanalaisemmasta työläistieteestä. Toiminnallisemmasta tieteestä, joka ei halua selvittää luokan “kokoonpanoa”, vaan yksinkertaisesti ottaa selvää tämän vihollisista ja näiden toimintavalmiudesta, toimintaympäristöstä, mahdollisista liittolaisuuksista alamaailmassa ja niin edelleen. Kaikki tämä – kuten Rorschach Watchmenissa demonstroi – yhtäältä luokan iskuvoiman ja itsepuolustuskyvyn ylläpitämiseksi. Toisaalta henkilökohtaisen koston vuoksi.

rorschach-flame-comic1

Entä Rorscahchin heikkoudet? Kompromissittomuus idioottimaisten lusmujen edessä, Rorschachin viehätysvoiman ydin, on kai paradoksaalisesti luettava myös tämän heikkoudeksi. Ainakin jos heikkoudeksi lasketaan se, että tulee tapetuksi jääräpäisyytensä takia.

Tilanne on toki mitä tutuin. Jatkuvastihan sitä törmää kaikenmaailman “kuuskaseista” tutkimuksellisessa mielessä palpattaviin umpisokeisiin kusisukkiin. Vasemmistolaisiin. Intellektuelleihin. Super-antisankareihin joilla vähän hitaina ultrajuoksijoina kestää puolitoista vuotta tajuta, no, yhtään mitään. Pretty butterfly.

pretty-butterfly

Ja jatkuvastihan sitä ajattelee, että olisi vain kohteliasta jättää näiden tyypien löpinät huomiotta, sivuuttaa ne kera vinon hymyn.  Vaikka jatkuvastihan sitä haluaisi Rorschachin tavoin vastata näille joko Exit-argumentilla tai hiuslakkaliekinheittimellä. Riippuen siitä, kuka on näkemässä. Mutta miksikö ei?

No. Kun tilanne on päällä, tällaisiin siveellisiin kohteliaisuuksiin ei materialistilla ole useinkaan varaa. Ei ole varaa ohittaa typeryyksiä, ei vaikka tällä voisi pelastaa näiden nolojen tyyppien kasvot. Ei Rorschachilla (joka tapetaan) sen enempää kuin BOBillakaan.

On siis suojauduttava eli naamioiduttava eli otettava maski (kasvot) pois. Tultava joksikin toiseksi. Oltava epäkohtelias ja kuunneltava löpinät kohteliaasti alusta loppuun ja keskusteltava. Loputtomasti.

Good joke. Everybody laugh. Roll on snare drum. Curtains.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: